Keikalla tänään: The Rautiot
Oululainen Raution rokkiperhe keikkailee omassa olohuoneessaan. Nelivuotias ”rumbalisti”-Eelikin tietää, että tärkeintä on hyvä meininki.
– Oispa mulla sukset niin kuin sulla vaan! 9-vuotiaan Aapo Raution laulu erottuu kirkkaana koko muun bändin yli, vaikka mikrofoni on unohtunut jonnekin. Aapon pikkuveli Eeli on kiivennyt rumpusetin taakse ja vastaa illan mielenkiintoisimmasta taiteellisesta näkemyksestä. Eeli ei ole mikä tahansa rumpali. Arvokkaasti hän ilmoittaa olevansa rumbalisti, ja siinä on kuulkaa vissi ero. 11-vuotias isoveli Roope hoitelee soolokitaristin pestiä. Mari-äiti on tänä iltana uskaltautunut basson varteen, vaikkei soitinta täysin hallitsekaan. Yleensä äiti nimittäin soittaa pianoa ja laulaa. Timo-isä soittaa kitaraa muusikon tottunein ottein. Rokkiperhe revittelee omassa olohuoneessaan. Tämä on Rautioiden tapa viettää ihan tavallista koti-iltaa.
Lasten ja nuorten ongelmat ovat herättäneet viime aikoina voimakasta huolta. Moni vanhempi on tuntenut syyllisyyden vihlaisun, kun täydestä kalenterista ei löydy perheelle yhteistä aikaa. Rautioilla koko perheen yhteiset hetket syntyvät melkein kuin itsestään juuri musiikin avulla. Sen sijaan, että kukin juoksisi vain omissa menoissaan, perhe rokkaa kotonaan. Järjestelmällisiä viikkotreenejä ei kuitenkaan pidetä. – Meillä monesti musisointi lähtee liikkeelle niin, että joku vain ryhtyy soittamaan itsekseen pianoa ja laulamaan. Toiset sitten vain lähtevät tulemaan siihen mukaan, jos lähtevät. Ketään ei pakoteta, isä vakuuttaa. Kehitysvammaisten palvelukeskuksessa musiikinohjaajana työskentelevä isä ja lastentarhaopettajaäiti ovat antaneet lastensa ryömiä jo vauvoina soitinten luo. – Meillä kaikki soittimet ovat hajalla. Se on pieni hinta siitä, että lapset ovat saaneet kokemuksia ja oppineet uutta. Vaikka olisi kuinka kaunis soitin, se on vain materiaa. Eikä ole mitään väliä, mitä soittaa ja miten soittaa. Pääasia, että on hyvä meininki, isä painottaa.
Muusikkoperheen pojille ei ole tuputettu soittotunteja. Roope kävi jonkin aikaa kitaratunneilla, mutta pojan mielestä ne olivat liikaa salibandytreenien lisäksi. Niinpä Roope lopetti kitaratunnit. – Roope onkin ihan itseoppinut kitaristi. Jos hän joskus vielä haluaa tunneille, niin saa toki mennä, äiti lupaa.
Sukset-biisissä Roope heittää sielukkaan kitarasoolon. Hän on säveltänyt ja sanoittanut laulun itse. Soittamaan Roope innostui isänsä jäljissä. – Se lähti siitä, kun isi soitti kaikenlaisissa bändeissä. Roope listaa pääsoittimikseen kitaran, basson, rummut ja pianon. Pikkuveli Aapo ryhtyi musisoimaan veljensä vanavedessä. – Alunperin taisin olla Roopelle vähän kateellinen, kun se osasi soittaa kitaraa. Nyt Aapo laulaa, soittaa rumpuja, kitaraa ja nokkahuilua sekä tekee biisejä. Biisinikkarit keksivät lauluja milloin missäkin. – Biisi voi syntyä vaikka koulussa, kun opettaja puhuu sitä sun tätä, Roope paljastaa. Laulujen aiheet kumpuavat tavallisesta elämästä. Esimerkiksi Kesämeininki-kappale kertoo siitä, mitä kaikkea kesällä voi tehdä. Voihan vitsi -laulu puolestaan on tarina tyypistä, joka ei koskaan mahdu minnekään, sillä kaikki paikat on varattu. Onneksi laululla on onnellinen loppu.
Mari-äitiä ihmetyttää, miksi kaikenlainen kilpailu ja superlahjakkuus ovat nyt niin arvossaan. – Ei musiikissa ole tärkeää, soittaako oikein. Saa soittaa myös väärin. Tärkeintä on ilon ja hyvän mielen kokemus. Äiti kannustaa kaikkia perheitä keksimään yhteistä tekemistä. Musiikki ei ole ainoa vaihtoehto. – Mikä tahansa luova harrastus luo pohjaa tulevaisuudelle. Jos elämässä tulee masennusta tai kriisejä, on luova toiminta yksi keino saada mieltä balanssiin. Monessa bändissä laulanut Timo-isä muistaa lapsena halunneensa kuoroon. Pikku-Timoa ei kuitenkaan huolittu mukaan, koska hän ei kuulemma osannut laulaa. Rokkibänditouhuunkin suhtauduttiin tuohon aikaan vähätellen. – Jos omat lapseni löytävät intohimon musiikkiin, niin ainakin ovat saaneet kotoa hyvät lähdöt. Kollektiivinen bänditoiminta sopii nuorille. Siinä oppii yhdessä huolehtimaan ja sopimaan niin monesta asiasta. Rautioiden tämänkertainen jamisessio päättyy rumbalistin sooloon. Pikkuinen Eeli vetää viimeisetkin paukut urheasti, vaikka toista kättä jo vähän väsyttää. – Hyvä Eeli! Aivan mahtavaa, isoveljet kannustavat.
Sukset
Oispa mulla sukset
niin kuin sulla vaan
voisin katuja hiihdellä
ja ovea kolkuttaa
Kun menisin nukkumaan
niin sukset viereeni ottaa saan
kun pyörisin unessa
niin sukset pyörivät unessa
Sanoitus & sävellys: Roope Rautio
Sovitus: Aapo Rautio
Esittäjä: Rautiot