Kravattijuoposta tuli raivorehellinen
Mitä tapahtui, kun kravattijuoppo katsoi peiliin? Oulunsalolainen Janne Jääskeläinen myönsi olevansa alkoholisti ja päätti raitistua. Alkoi rankka tutkimusmatka omaan sisimpään.
Oli eräs hyvin vahva krapula-aamu vajaa vuosi sitten, kun Janne Jääskeläinen, 35, käveli peilin eteen ja sanoi peilikuvalleen: ”Sä oot juoppo.” Siihen peilikuva vastasi: ”Niin olen.” Jääskeläinen kysyi, haluaisiko tyyppi ryhtyä rakastamaan itseään ja raitistua. Vastaus oli kyllä. Siitä alkoi Jääskeläisen tinkimätön tutkimusmatka omaan itseen. Kaikki tunteet oli käytävä läpi syvimpiä sopukoita myöten. Helppoa se ei ollut, mutta Jääskeläisellä oli vahva tahto.
Kymmenen vuoden ajan myyntityössä ja kouluttajana työskennellyt Jääskeläinen sanoo kasvaneensa alkoholikulttuuriin. ”Kasvoin juomiseen. Myyntialalla alkoholi oli arkipäivää. Ei ollut tilaisuutta, jossa ei olisi ryypätty.” Joka paikassa juotiin: asiakastapaamisissa, työmatkoilla ja jääkiekkopeleissä. Kun raskas työviikko litkimisineen oli ohi, piti viikonloppuna rentoutua juomalla lisää. Oikeasti psyyke ja elimistö eivät koskaan saaneet lepoa. Jääskeläinen oli tyypillinen kravattijuoppo. Se tarkoittaa, että hän hoiti vaativan työnsä, perheensä ja lapsensa. Kravaatti- ja jakkupukujuopot eivät majaile veneen alla. He kun ovat kunnon ihmisiä: naapureitamme, työkavereitamme, opettajiamme, lääkäreitämme, pappejamme ja terapeuttejamme.
Petätkö puolisoasi? Valehteletko? Lintsaatko ja lusmuatko? Jos vastaat kyllä, todennäköisesti jatkat vielä: ”Mutta vain kännissä ja krapulassa.” Jatkuvassa humalassa tai pienessä pöhnässä ihminen ei elä todellisuudessa. ”Se, että ihminen näyttäisi humalassa todellisen luonteensa, on täysin myytti”, Jääskeläinen huomauttaa.
Alkoholi on kuin suojamaski, naamio. Se turruttaa ja peittää todelliset tunteet. Kun Jääskeläinen lopetti juomisen, hän löysi sisimmästään asioita, jotka juonsivat juurensa aina lapsuuteen saakka.
Todellisten tunteiden kohtaaminen raastoi hermoja, se oli itkua ja hammasten kiristystä. Onneksi lähellä oli niin ikään raitistuneita ystäviä, joille pystyi soittamaan vaikka keskellä yötä. ”Ajattelin, että jos ihmiset voivat selvitä syövästäkin, voin minäkin selvitä tästä.” Jääskeläistä ihmetyttää, miten Suomessa yhä hyssytellään juomista, vaikka se on yhteiskunnalle valtava taloudellinen uhka. Terveyskeskusten vastaanotot täyttyvät masennus- ja unettomuuspotilaista. Heitä hoidetaan masennus- ja unilääkkeillä, vaikka usein näiden potilaiden ydinsairaus on alkoholismi. Jääskeläinenkin sai kravattijuoppona masennusdiagnoosin. Pieleen meni se diagnoosi. ”Minä sairastan sairautta nimeltä alkoholismi”, Jääskeläinen korostaa. Kohtuukäyttäjäksi hänestä ei ole. Jääskeläinen ei ole kuitenkaan raivoraitis. Hän ei tuomitse muita, ja on käynyt baarissakin raittiina. ”Nostan hattua niille, jotka osaavat juoda kohtuudella. Minä en siihen pysty.” Raivoraittiin sijasta Jääskeläisestä tuli raivorehellinen. Hän haluaa olla viimeisen päälle rehellinen itselleen ja muille. Hän haluaa hoitaa kaikki asiat kunnollisesti. ”Haluan, että minulla on puhtaat paperit.”
Viidesosa suomalaisista on viettänyt joskus tipattoman tammikuun. Tipaton kuukausi voi toimia sysäyksenä oman juomisen kriittiselle tarkastelulle. Mutta oletko koskaan miettinyt, miksi tarvitset tipatonta tammikuuta? Etkö pysty olemaan kuukautta juomatta muuten kuin pakkopäätöksellä? Tipaton tammikuu on Jääskeläisen mielestä ihan hyvä juttu. ”Mutta toivoisin, että niitä kuukausia voisi olla muitakin. Koen, ettei alkoholista vapautuminen tapahdu väkisillä tai pakottamalla. Irtipääsyn täytyy tapahtua oman itsensä takia.”
Alkoholismi vaikuttaa alkoholistin itsensä lisäksi myös lähipiirin elämään. Näin ollen yhden raitistuminen tekee monta ihmistä onnelliseksi. Jääskeläisen vaimo on sanonut, ettei mikään ole niin ihanaa, kuin raitis mies.
Jääskeläinen on lopettanut työnsä, jonka arvomaailmaa hän ei enää pystynyt allekirjoittamaan. Uusi työ on hakusessa, eikä ole poissuljettua, että se löytyisi esimerkiksi alkoholivalistuksen parista.
Yhtään hyvää syytä Jääskeläinen ei ole enää ryyppäämiselle keksinyt. Hän on sanonut ystävilleenkin, että jos joku sellaisen keksii, tarjoaa Jääskeläinen maailmanympärysmatkan. Yhtään varteenotettavaa ehdotusta ei ole tullut.
”Jos joku sellaisen syyn keksii, tarjoan maailmanympärysmatkan juomineen. Kierretään maailma ja ollaan koko ajan päissään. Jälkeenpäin sitten mietitään, että kannattiko.”
Alkuun