Kalaparatiisi keskellä kaupunkia

Juuri kun luulet, että tämä kurja ja harmaa talvi oli nyt tässä, tapahtuu ihme. Yhtäkkiä ilmassa väreilee pieni pakkanen ja aurinko häikäisee täydeltä taivaalta. Katselet maisemia Pikisaaren huvimajan liepeillä, näky on kuin postikortista. Sillan toisella puolella kaupunki kuhisee, mutta jäällä ei tapahdu mitään. Paitsi että siellä kököttää karvainen mies. Hän on Ari Hummasti, pilkkijä. Tarkennetaan sen verran, että karvainen näköhavainto johtuu Hummastin päällä olevasta pitkästä piisamiliivistä. Liivi on peräisin äidin kaapista. Se päällä ei palele. Hummasti ottaa postikorttikelistä kaiken irti. ”Tänä talvena olen päässyt pilkkimään vain pari kertaa. Parempina talvina olen käynyt pilkillä joka päivä”, hän kertoo. 54-vuotias Hummasti lähti pilkille ensimmäisen kerran jo poikasena, isän matkassa. Pilkkiminen on vallannut sydämen sisimmätkin sopukat. Luonto, meri ja rauha. Ne antavat ihmiselle enemmän kuin mikään. Jäällä voi vierähtää kerralla kymmenenkin tuntia. ”Ja hinta-laatusuhde on kohdillaan. On kuin panisi rahaa pankkiin, ja optio on varma. Takaisin palaa aivan eri ihminen.”

Huikea elämys

Kuvittele tällainen kevättalven aamu: lähdet pilkille kello viisi, pakkasta on 25 astetta. Jäällä ei näy ristinsielua. Seuranasi on vain ajatuksia, hyvä jos niitäkään. Teet reiän, alat pilkkiä. Varttitunnin päästä jäällä on 20 siikaa. On täysin poikkeuksellista, että keskeltä kaupunkia löytyy paratiisi, jossa kalaa saattaa tulla melkein niin paljon, kuin vain jaksaa nostaa. ”Ei tällaista mahdollisuutta ole muualla Suomessa”, Hummasti vakuuttaa. Elämykset jäällä ovat Hummastin mukaan sellaisia, että ne tekisivät hyvää jokaiselle urapyörässä kieppuvalle tehotyöntekijälle. ”Tekisi hyvää irrottaa käsi joskus siitä hiirestä ja tarttua pilkkivapaan.” Usean tunnin kököttäminen ei ole ongelma eikä mikään. Päinvastoin: jos ongelmia on, ne kyllä lähtevät jäällä. Evääksi Hummasti ottaa pilkille voileipiä. Joskus jäällä keitetään pannukahvit. Onpa saalis joskus paistettu jopa saman tien, siltä istumalta.

Parhaat apajat

Pilkkijät tuntevat hyvät kalapaikat kuin omat taskunsa. Siis missä niitä hyviä paikkoja on? ”Iso puu. Kaksi koivua”, Hummasti paljastaa ja katsoo merkitsevästi. Aha. Totta kai. Olisihan tämä pitänyt tietää. ”Kaikki, jotka käyvät pilkillä, tietävät kyllä nämä”, mies selventää. Tämä selvä. Painetaan mieleen. Onko muita? ”Löytyi yksi käsittämättömän hyvä paikka. Nimesin sen. Se on Nuppunen.” Hummasti ei lähde koskaan jäälle ilman henkivakuutusta. Se tarkoittaa, että mukaan otetaan aina keksi ja naskali. Päällä on kelluntahaalari ja -liivi. Pilkkijän on syytä mennä aina polkuja pitkin. On aina varmempi kairata ja tutkia ensin, ennen kuin kävelee.

Hummasti sanoo, että hänen reissuillaan on kulkenut mukana myös suojelusenkeli, kun mitään pahempaa ei ole sattunut. Koskaan ei voi kuitenkaan olla liian varovainen. Kerran Kuusisaaren kärjessä Hartaanselällä Hummasti meni polkua pitkin ja löi keksin polun viereen. Se hulahti jäästä läpi. ”Keksi on huokea henkivakuutus”, hän korostaa.

Ajatukset lentoon

Pilkillä ehtii tuulettaa ajatuksia, filosofoidakin. Hummastilla on kokeileva luonne. Kerrankin hän sai idean kokeilla, kuinka monta viikonloppua mies voi olla ilman lonkeroa. Se putki jäi päälle, eikä mies ole ottanut yhdeksään vuoteen. Parhaillaan menossa on kokeilu, jossa Hummasti testaa, kuinka monta tuntia tupakkamies voi olla ilman tupakkia. Näyttää siltä, että tupakka jää sekin kokonaan pois.

Hummasti on kiinnostunut ihmisen hyvinvoinnista. Sanovat häntä poppamieheksi. Nyt hän ottaa minua kädestä, pitää kiinni minuutin verran ja katsoo silmiin. Elämäni pitäisi nyt muuttua. Hummasti sanoo, että huomenaamuna oloni on aivan toinen. Mutta minua kiinnostaa vielä saalis. Ei sillä, että se olisi pilkkimisessä tärkeintä, sillä se ei ole. Mutta se kiinnostaa, mitä saaliille tehdään. Postikorttipäivänä Hummasti vietti jäällä kuusi tuntia. Hän lähti kotiin ahvenien kanssa. Parin päivän päästä hän oli nauttinut jauhosuolaseoksessa pyöritetyt ja oikeassa voissa paistetut ahvenet ihanassa naisseurassa.   Alkuun