”Tärkeintä on pysyä hengissä”

12-vuotias Eerika Koskela tietää, että yksikin väärä ruuanmurunen voi johtaa hengenvaaraan. Oululainen Koskelan perhe on allergioiden vuoksi hionut ruokarutiinit huippuunsa.

Sattuipa kerran: Eerika Koskela söi makaroonilaatikkoa. Siitä ei hyvää seurannut. – Ensin alkoivat silmät vuotaa, sitten aloin oksennella. Sitten joka puolelle nousi pahkuroita ja jouduin sairaalaan. Sairaalassa olin yhden yön, Eerika kertoo. Jos Eerika erehtyy syömään väärää ruokaa, voi seurauksena olla pahimmillaan anafylaktinen sokki. Silloin voimakas allerginen reaktio laajentaa verisuonia siinä määrin, että verenpaine laskee. Sokki on hengenvaarallinen tila, joka yleensä vaatii sairaalahoitoa. Eerika on allerginen niin monelle ruoka-aineelle, että listaaminen on työlästä. – Olisi helpompi kysyä, mille Eerika ei ole allerginen, 16-vuotias isosisko Elina vinkkaa. Pohdinnan jälkeen Eerika päätyy luettelemaan ne ruuat, joiden syöminen johtaa sairaalareissuun. – Vehnä, kaura, ohra, ruis ja kananmuna.

Vuosi 2009 on allergian teemavuosi, jonka aikana Allergia- ja astmaliitto jalkautuu kansan ja terveydenhuollon ammattilaisten pariin. Kampanjan tarkoituksena on levittää tietoa allergioista ja parantaa näin allergiaa ja astmaa sairastavien elämänlaatua. Tietoa tarvitaan, sillä allergia vaikuttaa laajasti sitä sairastavien elämänpiiriin, esimerkiksi kouluihin ja päiväkoteihin. Kun Eerika aloitti koulutaipaleensa, vanhempia jännitti. Kyse ei ollut aivan tavallisesta koulutäpinästä. – Minä ajattelin, että aivan sama sille, oppiiko lukemaan tai kirjoittamaan. Kunhan vain pysyy elossa, äiti Päivi Koskela kuvailee. Eerika sai oman ruoka-avustajan, jonka yksi tärkeimmistä tehtävistä oli tarkistaa tytön kouluruuat.

Ruoka-avustajaa Eerika ei ole tarvinnut enää moneen vuoteen. Kastellin koulussa systeemi pyörii sujuvasti, ja Eerikalle on tarjolla joka päivä ihan oma ruoka. Eerika ei ole Koskelan perheen ainoa allergikko. Isosisko Elinalla on eläinallergia. Viisivuotias Emina-pikkusisko on säästynyt ruoka-allergioilta, mutta hänellä on ollut astma. – Emina on kesästä lähtien ollut ilman astmalääkitystä, äiti kertoo. Nyt perheessä odotetaan, miten viisikuukautinen Elias-vauva reagoi tulevaisuudessa ruokiin. Vauva on vielä rintaruokinnassa. Iholla on kuitenkin näkynyt ihottumaa. Se on saanut äidin miettimään, onko Elias allerginen rintamaidolle. Perheen vanhemmilla allergioita ei ole – jos Juha-isän lääkeallergiaa ei oteta lukuun. Vanhemmista tuntuikin, että Eerikan allergia tuli perheeseen aivan puun takaa. Allergia löydettiin varhain. Eerika todettiin allergiseksi rintamaidolle kahden kuukauden iässä. – Kun olin syönyt kananmunaa, tyttö muuttui rintamaitoa saadessaan aivan avaruusolion näköiseksi. Olin ihan hukassa, sillä en ollut ikinä kuullutkaan rintamaitoallergiasta, äiti muistelee.

Allergiaperheessä ruuanlaitto vaatii melkoista organisointia. Koskelan perheessä vuodet ovat kuitenkin tuoneet arkeen niin hyvät rutiinit, ettei allergiarumba tunnu raskaalta. Molemmat vanhemmat osallistuvat ruuanlaittoon yhtä paljon. Yleensä perheessä tehdään kahdet ruuat. Ruokaa pannaan myös pakkaseen, jotta sopivaa syötävää löytyy aina. Muutamat ruuat, esimerkiksi kana ja riisi, sopivat koko perheelle. Muut ovat tottuneet syömään myös joitakin Eerikan ruokia. – Me olemme tottuneet pelkistetyn ruuan makuun, isosisko Elina kertoo. Eerikalle sopiva leipä pitää hakea tiettynä päivänä tiettyyn aikaan, jos sitä aikoo saada. Sopivaa rieskaa on löytynyt kaupasta toiselta puolelta kaupunkia. Se haetaan aina harrastusreissujen yhteydessä.

Eerika ei voi hengittää vehnäpölyä, joten perheessä leivotaan vain silloin, kun Eerika ei ole kotona. Ruuanlaittoon on varattu kaksi kauhaa: keltainen ja sininen. Keltaisella kauhalla tehdään vain Eerikan ruokia. Väärästä kauhasta kulkeutunut ruuanpalanen voisi olla olla Eerikalle kohtalokas. Yllätyksiä on matkanvarrella tullut. Kerran Eerika esimerkiksi koski juustonaksuihin. – Siitä nousi heti paukamat, Eerika kuvailee. Allergioista huolimatta Eerika voi syödä monipuolisesti ja terveellisesti, eikä ruuantarkkailu tunnu tytöstä enää yhtään hankalalta. Mutta allergioiden alkutaipaleella äidin mieltä kaihersi syyllisyys. – Mietin, mitä minä olen tehnyt väärin. Pohdin esimerkiksi, teinkö väärin, kun join raskausaikana appelsiinimehua. Oikea tieto allergioista poisti syyllisyyden tunteet. Päivi Koskela kannustaa allergiaperheitä hakeutumaan vertaistensa pariin. – Me emme olisi selvinneet ilman vertaistukea. Lääkärit tietävät hoidoista ja lääkkeistä, mutta vertaistuesta saa arjen avun.  Alkuun